Puolustusvoimien sotatalouspäällikkö muistuttaa, että koska sodan uhkaa ei voida sulkea pois, paras tapa estää sota on valmistautua siihen. Kotimaisessa mallissa kumppanuus on keskeisin osa materiaalisen suorituskyvyn rakentamista ja ylläpitoa, eikä Nato-jäsenyys tuo tähän muutoksia ainakaan lyhyellä tähtäimellä.
– Olen ollut positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka nopeasti ja hyvin tämä ensimmäinen vuosi Natossa meni. Taustalla toki on se, että Suomi on ollut edistyksellinen kumppani, ja olemme jo pitkään osallistuneet Naton harjoituksiin, operaatioihin ja muuhun
toimintaan, arvioi Puolustusvoimien sotatalouspäällikkö, kenraaliluutnantti Mikko Heiskanen.
Heiskasen tausta arvioijana on harvinaisen hyvä, sillä hän on toiminut Suomen Sotilasedustajana Natossa ja EU:ssa. Sotilaskomiteassa Brysselissä hän ehti kutsuvaiheessa nähdä, kuinka monimutkaista ja -puolista toiminta jäsenenä on.
– Se, mistä en niinkään yllättynyt, oli haasteet luokitellun tiedon vaihtamisessa. Kumppaneilla ei ole juurikaan salattuja yhteyksiä, joten niiden rakentaminen ei tapahdu ihan hetkessä.
Koska lainsäädäntötyö on kohtuullisen hidasta ja Nato-jäsenyyden vaatimia muutoksia tarvitaan eri lakeihin satoja, on niiden toteuttamisessa ollut tarvetta rankalle priorisoinnille.
– Sama koskee osallistumista Naton rakenteiden toimintaan. Koska jäsenyys edellyttää enemmän osallistumista kuin kumppanuus, vaatii aikansa, että tunnistamme ne paikat, missä meidän on järkevintä vaikuttaa, hän sanoo.
Mukana yhteisten suorituskykyjen kehittämisessä
Heiskanen kertoo, että Suomen on aika nostaa sotatalousvalmiuttaan. Koska sodan uhkaa ei voida sulkea pois, paras tapa estää sota on valmistautua siihen.
– Olemme tehostaneet tuotantoa erityisesti kriittisten materiaalien osalta ja hankkineet materiaalia tarvittaessa myös ulkomailta. Työtä on vielä paljon edessä, vaikkei Suomi ole Naton itäisen sivustan heikoin lenkki, vaan pikemminkin päin vastoin.
Tällä hän viittaa kansainvälisesti tunnistettuun näkemykseen, jossa Suomi nähdään sotataloudessa Naton kärkiosaajana ja mallimaana. Koska kansallinen puolustus Natossa on ensisijaisesti kunkin jäsenmaan omalla vastuulla, ei varustautumisessa ole nähtävissä järisyttäviä muutoksia.
– Meille tulee joitakin velvoitteita Naton yhteisen taakanjaon periaatteiden mukaisesti. Toisaalta pääsemme mukaan yhteisten suorituskykyjen kehittämiseen, mikä lisää puolustuksemme uskottavuutta sekä laajentaa käytössä olevia resurssejamme. Saamme
käyttöömme kalliita järjestelmiä, joita pienten maiden olisi vaikea hankkia. Kahdenvälisillä sopimuksilla emme olisi päässeet samaan tilanteeseen, hän tarkentaa.
Suomessa korkea omavaraisuusaste
Suomalaisessa mallissa kumppanuus on erittäin keskeinen osa materiaalisen suorituskyvyn rakentamista ja ylläpitoa, eikä Heiskanen näe tässä muutosta Naton
jäsenyyden myötä, ainakaan lyhyellä tähtäimellä.
– Periaatteena on, että jokainen maa vastaa lähettämiensä joukkojen logistiikasta itse. On kuitenkin hyvin mahdollista, että malli muuttuu, mikä voisi laajentaa myös strategisten kumppaneiden tehtäväkenttää Suomessa ulkomaisten joukkojen suuntaan. Sama pätisi myös ulkomaille kotimaisia joukkoja lähetettäessä, jolloin kumppani toimisi ulkomailla samoissa rooleissa kuin kotimaassa. Lähtökohtaisesti Suomi on kuitenkin Naton puitteissa joukkoja vastaanottava maa.
Ukrainan kriisi on opettanut, että valtioiden täytyy varautua pitkäkestoisiin kriiseihin, joten huoltovarmuusvaatimukset tulevat Heiskasen mukaan korostumaan entisestään.
– Turvallisuuspoliittinen tilanne tarkoittaa, että meillä on ehkä aikaa vuosia muttei vuosikymmeniä siihen, mitä sodanuhkaan varautuminen ja liittoutuminen edellyttävät. Suomessa on huoltovarmuuden osalta paras tilanne Nato-maista, koska olemme varautuneet laaja-alaisesti ja pitkäjänteisesti. Omavaraisuusasteen meillä on kuitenkin oltava korkeampi kuin monella muulla maalla.
Oma-aloitteista varautumista toivotaan
Heiskanen korostaa huoltovarmuuden lähtevän siitä, että valmistuksen raaka-aineiden ja kunnossapidon varaosien saatavuus on varmistettu. Tätä valmiuden tilaa tarkastellaan lähiajan harjoituksissa erityisesti strategisten kumppaneiden osalta.
– Kun jokainen hoitaa tonttinsa ja hoitaa varautumisen oma-aloitteisesti, emme joudu lähtemään puhtaalta pöydältä harjoituksiin. Puhumattakaan siitä, jos jouduttaisiin tositilanteeseen. Suomessa on pitkät perinteet kokonaisturvallisuudesta, joten
minulla on luottamus siihen, että näin on myös toimittu, hän sanoo.
Millogin kaltaisia kaupallisia toimijoita Heiskanen on nähnyt palvelusurallaan eri puolilla maailmaa. Näin laajaan kunnossapidon kumppanuuteen hän ei ole kuitenkaan törmännyt.
– Vaikka teollisuudessa on usein trendi välillä ulkoistaa ja välillä palauttaa tuotanto itselle, meillä ei ole tämän suuntaisia suunnitelmia. Olemme lähtökohtaisesti tyytyväisiä tähän tilanteeseen, joka istuu Suomen kokonaispuolustukseen perustuvaan puolustusratkaisuun.
– Millogilla tehdään ainutlaatuista ja arvokasta työtä Suomen ja suomalaisten turvallisuuden eteen ja arvostan kovasti, mitä Millog on tehnyt meidän materiaaliemme käytettävyyden parantamiseksi. Käytettävyys on parempi kuin koskaan ja suuri kiitos
siitä kuuluu Millogille ja Millogin henkilöstölle.