Oppilaitoksesta urapolulle Millogille – viimeinen opiskeluvuosi muuttui oppisopimukseksi

Aino Lahti

20-vuotias Aino Lahti on tehnyt koneistajan töitä Millogilla ensin työssäoppimisjaksolla, sitten kesätöissä ja vielä viimeisen vuoden ammattikoulua oppisopimuksella. Valmistumisen jälkeen työ jatkuu edelleen työyhteisössä, jossa on reilu meininki.

Kun Lievestuoreen lähistöllä asunut Aino Lahti tuli ensimmäistä kertaa työpaikalleen Millogille, epäilytti häntä hieman, tulisiko vastaan tytöttelyä. Sellaista ei tapahtunut eikä hän ole joutunut kohtaamaan minkäänlaista syrjintää työyhteisössään, vaikka ainut naispuolinen koneistaja onkin.

– Reilu meininki täällä koneistamossa on ja tosi hyvä porukka. Työkavereilta voi kysyä aina apua ja heihin pystyy luottamaan, hän sanoo.

Ensimmäiset kokemukset Millogilta Aino sai ammattikoulun työssäoppimisjaksolta, kun opettaja oli vinkannut hänelle yrityksessä tarjolla olevista koneistajan töistä. Työ jatkui luontevasti kesätöiden muodossa ja lopulta esimies ehdotti, että Aino voisi suorittaa viimeisen kouluvuotensa opinnot oppisopimuksella. Näin tehtiin.

Valmistuttuaan Aino allekirjoitti työsopimuksen ja työskentelee edelleen Lievestuoreen toimipaikassa. Hän muutti yli vuosi sitten Lievestuoreen kylälle, josta työmatkaa kertyy vain muutama kilometri. Työssään hän koneistaa erilaisia kappaleita – muun muassa jyrsimällä ja sorvaamalla.

– En aina itsekään tiedä tehtävän saadessani, mikä kappale on tekeillä tai mihin se on menossa. Saan käsiini kuvat, joiden perusteella työstän kappaleen. Usein se on jonkun laitteen osa taikka puolustusvoimien kaluston huoltoon liittyvä osa. Monet koneistetuista osista menee asiakkaan käyttöön, mutta teen välillä myös työkaluja, joita tarvitaan hallin puolella tai optroniikan valmistuksessa.

Hyvä ohjaaja ei ole urautunut

Työssäoppimisjaksolla Ainon oppi-isänä toimi milloglainen Arto Ikonen. Häneltä Aino sai paljon oppia ja neuvoja jyrsinnästä, ja yhteistyön Arton kanssa hän koki todella positiivisena.

– Koulussa oleminen tuntui välillä turhauttavalta, kun en päässyt tekemään käytännön työtä. Arto on tosi taitava työstökeskuksen töissä ja hän perehdytti minut tehtäviini. Bonuksena oli se, että hän teki juuri silloin jonkin aikaa puolikasta päivää, joten toisen puolikkaan aikana pääsin tekemään työtä itsenäisesti ja kokeilemaan. Sain mietiskellä vähän itsekin, miten mikäkin asia toimii, Aino toteaa.

Myöhemmin, kun esimies toi esille vaihtoehdon oppisopimuskoulutukseen siirtymisestä, tuntui se Ainosta hyvältä. Kesätöissä hän oli opetellut sorvausta, ja oppisopimusvuoden aikana hän teki jaksoittain työtä sekä jyrsimillä että sorveilla.

– Oppisopimuksen aikana pääsin oppimaan työtä käytännössä, tienasin rahaa ja opin varmasti enemmän kuin mitä olisin koulussa oppinut. Sorvauksen puolella osaaja, joka neuvoi minua, oli osan ajasta opintovapaalla. Mutta silloin, kun hän oli paikan päällä, sain tosi hyvin apua ja pääsin niihinkin hommiin sisälle.

Ainon mielestä hyvä työpaikkaohjaaja on avoin – sellainen, jonka luokse on helppo mennä eikä kysymysten esittämistä tarvitse pelätä. Leppoinen juttelu muistakin kuin työasioista edistää sinuiksi tulemisessa.

– On tärkeää, että ohjaaja kertoo aktiivisesti, mitä tapahtuu ja miksi näin tehdään, ettei oppimiseen jää aukkoja. Kun hän on iloinen eikä valita turhista asioista, tekemiselle jää enemmän aikaa. Vaikka ohjaaja olisi itse tottunut tekemään asioita tietyllä tyylillä, olisi hyvä näyttää myös variaatioita ja vaihtoehtoisia tapoja työn tekemiselle. Ja antaa tilaa opiskelijalle huomata, mikä on hänelle sopivin työtapa, Aino tarkentaa.

Ainon tekemä osa meni ulkomaille

Vapaa-ajallaan Aino soittaa kitaraa, ihan omaksi ilokseen. Lavatanssiharrastus on koronan takia tauolla, mutta ennen epidemiaa hän tykkäsi käydä Hankasalmella Hangan lavalla ja välillä kauempanakin tanssimassa. Mieluiten taipuu tango, mutta hänestä on kivaa tanssia myös ruotsalaista kädenalitanssia buggia. Ajanvietelistalle mahtuu myös metsässä käyskentely sekä kalastus sään salliessa.

Tulevaisuus on Ainolle vielä avoin. Nykyinen työsopimus ulottuu vuoden 2021 loppuun asti ja hän on melko luottavainen siihen, että työ jatkuu. Aino ei osaa sanoa, kumpi koneistamisen osa-alueista kiinnostaa enemmän; jyrsintä vai sorvaus. Tällä hetkellä vaaka kääntyy kenties jyrsinnän puolelle.

Hienoin hetki työssä on ollut se, kun hän teki optroniikkatuotteen prototyyppiin osan, joka meni ulkomaille asti.

– Sain tehdä sen itsenäisesti ja tuotteesta tuli lopulta kaupatkin. Olen ylpeä siitä, että homma meni putkeen eikä kaupanteko jäänyt kiinni ainakaan minun tekemästä kappaleesta, hän iloitsee.

Työpaikkaansa Aino voisi suositella kenelle vain. Hänen mielestään koneistamossa on hyvät koneet ja modernit Mastercam-ohjelmistot, joilla työstökoneita voidaan ohjata. Työympäristössä on hyvä ilma ja tilaa työskennellä. Koneistajan työ on usein vuorotyötä, mutta Millogilla kyseessä on päivätyö.

– Työt on meillä aikataulutettu, mutta sen verran väljästi, ettei tarvitse hötkyillä. Työstämisen saa tehdä rauhassa, ettei tule vahinkoja. Ehdottomasti kannattaisi tänne tulla, tämä on hyvä työpaikka, hän kannustaa.

Jos Ainon sopimusta jatketaan, hän haluaa ehdottomasti jäädä Millogille töihin. Mikäli häntä ei vakinaisteta, voisi hän vaikkapa kouluttautua hitsaajaksi tai jatkaa opintoja ammattikorkeakoulussa.

– Uskon tosin, että hitsaajaksi kouluttautuminen olisi tarpeen mukaan mahdollista myös Millogilla työskennellessä, hän miettii.

Oppilaitoksesta urapolulle Millogille on juttusarja, jossa kerrotaan urapoluista, jotka ovat lähteneet liikkeelle oppilaitosyhteistyön kautta. Moni on päätynyt vakituiseen työsuhteeseen Millogille tehtyään yrityksessä esimerkiksi työssäoppimisjakson, oppisopimuksella työskentelyn tai opinnäytetyön. Juttusarjassa tuodaan esiin myös yhteistyöoppilaitosten edustajien ja opinnäytetöitä ohjaavien esimiesten ajatuksia siitä, kuinka urapolkuja kannattaa lähteä rakentamaan.